Language: Finnish.

Kurt Vonnegut oli eläessään kysytty puhuja ja kirjoittaja monenlaisiin tilanteisiin. Hän liikkui tieteellisten ja taiteellisten instituutioiden kokoontumisissa, yliopistojen promootioissa, kirjailijayhteisön tapaamisissa Amerikassa ja Euroopassa ja niin edelleen. Hän kirjoitti myös esseitä, artikkeleja ja kolumneja, jopa mainostekstejä, aikakauslehtiin ja sanomalehtiin.

Kuolemaa tylympiä kohtaloita on Vonnegutin itsensä kokoama retrospektiivinen katsaus hänen 1980-luvun toimintaansa. Hän jutustelee niitä näitä kirjoitustensa ja puheidensa ympäriltä ja selittää, miksi mikin teksti on aikanaan ollut hänelle ajankohtainen. Tekstejä leimaa Vonnegutille tyypillinen huumori, mutta toisaalta niissä on myös enemmän vakavia aiheita kuin hänen romaanituotannossaan. Dresdenin pommituksen kokeminen leimasi Vonnegutin eliniäkseen, ja hänen onkin vaikeaa löytää mitään hyvää missään sotaan tai asevarusteluun liittyvässä. Erityisen kärjekäs hän on puhuessaan Ronald Reaganin ja (vanhemman) George Bushin politiikasta presidenttinä.

Pasifistisen eetoksensa lisäksi Kuolemaa tylympiä kohtaloita tutustuttaa lukijansa Vonnegutin kirjalliseen ystävä- ja tuttavapiiriin. Vonnegut puhuu vaikutteistaan ja kanssakirjoittajistaan yleensä lämpimästi. Monissa tekstikatkelmissa esiin nousee Vonnegutin kunnioitus esimerkiksi Ernest Hemingwayta kohtaan. Myös moni suomalaiselle lukijalle tuntemattomampi amerikkalaiskirjailija saa Vonnegutilta kiitosta.

Kuolemaa tylympiä kohtaloita kuuluu Vonnegut-harrastajan kirjahyllyyn (ikävä kyllä suomenkielistä kappaletta teoksesta on lähes mahdotonta löytää nykyään muualta kuin kirjastosta). Se avartaa osaltaan kuvaa suuresta humoristista, jonka oma elämä ei aina ollut yhtä ruusuilla tanssimista. Kuolemaa tylympiä kohtaloita on teos, jonka pariin tunnun palaavan muutaman vuoden välein, aina aloittaessani uutta Vonnegut-kierrosta. Fanikirjallisuutta, mutta suosittelen silti.